Kipinän hetkeä odotettiin ilolla ja jännityksellä. Moni sudenpentu aikoi olla ensimmäistä kertaa yötä teltassa! Kuulema myös erään äidin napanuora katkesi, kun lapset saateltiin matkaan. Senaatintori oli lähtöhetkellä täynnä turisteja ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Linja-autossa oli hyvä viilennellä ennen patikointia. Långvikin kyläkauppa jäi pian taakse ja vaelsimme jonossa hiekkatien reunaa 3 km matkan.

Perillä aloitimme telttojen pystytyksen ja ehtivät nopeimmat myös puumajaan leikkimään. Vaikka kesäleiriltä sopii odottaa telttamajoitusta ja kesäisiä päiviä metsässä myös vesisade kuuluu asiaan. Pisaroiden kovasta ropinasta päätellen ensimmäisenä yönä vesisade oli todella rankka – samaa saattoi päätellä sääennusteista – mutta iltasadun jälkeen uni maittoi hyvin. Jokaisen makuualustalle oli löydetty mukava paikka kaverin vierestä.

Aamun puurobaarissa laulettiin tutun saippuaopperan sävelin ”Puuro on hyvää kun syö, saa vatsansa täyteen, ja nukkuu koko yön. Syö, syö, syö…”. Muillakin aterioilla opimme hauskoja uusia ruokalauluja Viivin opastuksella.

Sade ei haitannut pistesuunnistusta, jossa muun muassa iskettiin tulta eli harjoiteltiin tuluksien käyttöä, veisteltiin kiehisiä, tutustuttiin eri kankaiden palamisnopeuteen, katsottiin palovideoita, ja harjoiteltiin kattilapalon sammuttamista sekä palovamman ensiapua. Lydie oli tehnyt ison työn suunnittelussa.

Sade jatkui ajoittain kovana koko lauantain ajan. Puolet puolijoukkueteltan majoituspaikoista kastuivat, joten sillä puolella yöpyneet siirtyivät kämpän lavereille seuraavaksi yöksi. Kaikki hyvin: ensikertalaisetkin olivat saaneet leirikasteen eli telttayöpymisen. Säätilan vuoksi emme päässeet uimaan, mutta saunaan kylläkin.

Iltanuotiolle kokoonnuttiin pyjamissa takkatulen ääreen leikkimään ja laulamaan. Lasten toivelaulujen listalta löytyivät Puolalainen nuotiolaulu, Saku Sammakko, Maammelaulu, sekä Lintu ja lapsi. Useat hienot lippukuntahuudot kajahtivat. Ja nautimme kahdesta näytelmästä: käsikirjoitetusta ja improvisoidusta. Iltapalan jälkiruoaksi saimme hiilloksella paistetut appelsiinimuffinssit – nam!

Puucee eli huussi on kaupunkilaislapsille vähän jännä juttu. Se tuli lopulta kaikille hyvin tutuksi, joten eipä menneet Suden lukuista ohjeet hukkaan. Käsiä saippuoitiin ja pestiin ahkerasti, joten vettä kannettiin kaivosta ämpärikaupalla. Onneksi kantovuorosta suorastaan kilpailtiin.

Askartelimme kaleidoskoopin ja Kipinä-amulentin, jollaisia olikin huiveissa kaikissa sateenkaaren väreissä. Lähtöpäivänä siivosimme kaikkialla, pakkasimme ja leikittiin lipunryöstöä. Löytötavaroiden huutokaupan jälkeen monen rinkasta etsittiin vielä yhtä koloa puukolle, hupparille, sukille, mukille ja ties kuinka monelle pikkutavaralle.

Tuomakselta opittu Hai-laululeikki oli niin kiva, että sitä oli pakko hoilottaa ja heiluttaa koko bussimatka takaisin. Siinä vaiheessa jo Maurikin oli päässyt uimaan ja tuhmalle haille kävi hullusti.

Kipinän hetki oli sudenpentujen ja seikkailijoiden oma Roihu-vuoden kesäleiri perjantaista sunnuntaihin 17.-19.6.2017 Kirkkonummella. Mukana oli yhteensä 36 tuttua ja uutta partiolaista Hakatytöistä, Kalevan Pojista ja Tytöistä, Karhunkaatajista sekä Sinihaukoista. Olipa joukkoon livahtanut kolme ei-vielä-partiolaista eli EVP:tä. Toivottavati näemme kololla jo syksyn tullen.